Syvälle avaraan maailmaan

Olen ihminen joka tarvitsee syvällisiä keskusteluja. Arvostan ihmisiä, jotka pohtivat ja tutkivat sisintään ja pyrkivät ymmärtämään itseään ja hyväksymään, olemaan armollisempi itselleen. Nykyään myös saatan seurata ihmisiä ja huomata heistä sellaisia joilla ei ole aavistustakaan millaisia ovat eivätkä ole ehkä ikinä pysähtyneet sellaista pohtimaankaan. Haastaneet omaa sisintään ja tunteitaan esille. Miettineet mistä nykypäivän tunteet ja reaktiot johtuvat. On mieletöntä kun välillä kokee valtavia oivalluksia omasta käytöksestään. Vahva on sellainen ihminen joka uskaltaa kohdata itsensä. Mutta sitä matkaa ei voi kukaan toinen pakottaa tekemään, se tie on käveltävä yksin.

Voi kun olisi niin paljon sanottavaa ihmisille. Että tämä on kaiken sen tuskan arvoinen tie kuljettavaksi. 

Harvoina kertoina -kuten eilen illalla, jolloin tämän kirjoitin- saan olla ihan yksin kotona. Teen matkaa sisimpääni ja tunnen erilaisia isoja tunteita, vaikken aina pysty niitä selittämään. Ennen saatoin jäädä niihin jumiin, nykyään olen vahvempi. Annan kaiken kuitenkin vyöryä ylitseni tällaisina hetkinä kun pystyn sitä prosessoimaan. Kukaan ei pysty elämään ottamalla kaiken sisäänsä ilman että joskus oksentaa ne patoumat pois. Kukin tekee sen omalla tavallaan. Minä saatan kirjoittaa, mutta eniten helpottaa puhuminen. Oi kuinka niin monet asiat alkavat tuntua helpommilta kun ne sanoo ääneen jollekin, joka kuuntelee ja on peilinä itselleni. Toki ymmärrän myös olevani välillä raskasta seuraa kun sille päälle satun. Koenkin olevani ihmisenä enemmän sellainen jonka kanssa jutellaan ¨vakavia¨ enmmän kuin rellestetään baarissa tai ylipäänsä tehdään asioita. Osaan kyllä senkin oikeanlaisessa seurassa. En minäkään aina jaksa vain puhua ja pohtia.

Hiljaisuus on joskus välttämättömyys, mutta musiikki on terapeuttista. Kun haluan hyvää fiilistä, kuuntelen -yleensä- englanninkielistä musiikkia hyvällä melodialla tai hauskan kuuloisilla yksityiskohdilla. Kun haluan tuntea musiikin, kuuntelen suomenkielisiä mahtavia lyriikoita ja tulkintaa. Olen aika varma että jokaisen meidän soittolistan kappaleet ovat kytköksissä kunkin hetken mielialaan. Vaikka tämä nyt kuinka nössöltä kuulostaakin, Vain elämää -kappaleista löytyy joitain parhaimpia syvälle meneviä kappaleita. Ehkä niiden vaikutus on siinä kun ohjelman yhteydessä kuulee laulujen taustoja, merkityksiä laulun sanoittajalle tai laulajalle. Siihen pystyy samaistumaan ja olen itse ainakin melko myötätuntotunteellinen. 

Olen itselleni paras ihminen, jos olen se mikä olen. Olen ihan hyvä näin. Joskus haastan itseäni pois sieltä tiukalta mukavuusalueeltani ja muutan edes pikkiriikkisen omaa lähestymistapaani asioihin. Koita sinäkin joskus. Maailma avartuu ja tajuat että kaikki on mahdollista, maailma on auki jos sen sallii olevan.

Erilaiset hiustyylit

Omistan sellaisen pään ja kasvojen muodon, johon sopii melkein kaikenlaiset hiustyylit. Värien kanssa on sitten vähän niin ja näin, vaaleaan ihoon ei ihan kaikki värit soinnu. Kun minä menen parturiin, haluan lähteä sieltä erinäköisenä kuin koskaan ennen. Toki pakostakin nyt lyhyen kuontalon kanssa tehdään perussiistimistä, koska ihan viiden viikon välein en kuitenkaan tyyliäni muuta saatikka tuhlaa rahojani vain kampaajalle. En myöskään värjää kovin usein, koska haluan pitää hiukseni hyväkuntoisina. 

Kun tulee sellainen olo, että haluaa jotain muutosta, kampaajalta on hyvä aloittaa. Sieltä saa lähes poikkeuksetta lähteä paljon hienompana kuin mennessä, eikös vain? Ja miten paljon oikeasti piristää ilmettä kun tukka on kuosissa, siinä piristyy mielikin. Minähän en juurikaan käytä meikkiä arkena ja hiukset ovat ehkä minulla se juttu mikä pitää tarkistaa peilistä ulos lähtiessä. Silloin kun en jaksa laittaa hiuksiani, vedän pipon päähän ihmisten ilmoille mennessäni. Töihin en ole vielä kehdannut pipo päässä mennä, mutta ehkä sellaisiakin työpaikkoja vielä tulee jossa se on sopivaa. 

Ehei, älkää kuitenkaan saako mitään väärää kuvaa siitä että tällään tukkaani kaksi tuntia joka aamu. Nimittäin minä en osaa oikeasti tukkaani pistää oikein mitenkään. Törkkään niihin vain paljon aineita ja katson että ne näyttävät jokseenkin normaaleilta eivätkä törrötä epämääräisiin suuntiin. Ihan rehellisesti en osaa ´laittautua´, en hiuksieni saati naamani kanssa. Asutkin ovat varmaan vähän niin ja näin. Tärkeintä on, että itselläni on mukava olla.

Tänään töissä, arkityyli

En ole ikinä pelännyt kokeilla uudenlaisia tyylejä tai värejäkään (en silti tykkää mistään kovin shokeeraavista väreistä, koska ne eivät vain sovi minulle). Minua ei haittaa vaikka tukkaani leikataan yhtäkkiä reilummin, koska tiedän että se kasvaa takaisin. Ja nopeasti. Minulla on piikkisuorat maantienharmaat hiukset ja niitä on paljon. Hiukseni ovat siis suorat ja tuuheat ja lisäksi liukkaat ja painavat. Mahdoton yhtälö. Tukkani on yhtä jääräpäinen kuin minä, se menee minne tahtoo. Kampaajan täytyy olla hyvin ammattinsa osaava, jotta saa hiukseni leikattua siistiksi ja osaa ottaa huomioon neljä pyörylää päässäni. Kyllä, neljä.

Minulla on elämäni aikana ollut vähän jos jonkin sorttisia tyylejä, aina ei ihan nappivalintoja ja joskus vain periaatteesta toteutettuja päähänpistoja.

Pitkät hiukset

Omistin pitkät hiukset siihen saakka kunnes valmistuin merkonomiksi 19-vuotiaana, vuonna 2008. heti valmistujaisten jälkeen kävin leikkauttamassa lyhyemmät. Minulle kasvoi pitkät takaisin nopeasti ja kun poika syntyi 2013, minulla oli taas todella pitkä tukka. Pitkää tukkaa pidin aina ponnarilla, vaikka nyt kuvissa näyttäisi päinvastoin. Inhoan sitä kun hiukset tulevat silmille ja kutittavat kasvoja. Ylläolevien lisäksi minulla on ollut myös mm. vihreitä raitoja ja permanenttikin pitkissä hiuksissa. Samoin lapsena äiti kreppasi koko tukkani ja se oli valtava.

Keskipitkät

Leikkasin polkan kun olin laihduttanut 2014 vuonna reilut 10 kiloa ja halusin päivittää kropan lisäksi hiustyylini. Polkka oli kyllä ehkä paras näistä kaikista, etenkin tuo vasemmanpuoleinen.

Lyhyet

Nyt minulla on jo varmaan parisen vuotta ollut lyhyt tukka vähän väriä ja mallia vaihdellen. Mutta tukka menee sinne mihin menee eikä sitä hirveästi silti saa erilaiseksi eri leikkauksilla.

 Kummalliset

Okei, tuossa keskellä on aamutukka, tuttu tyyli varmasti kaikille. Siten on pipotukkapäivät - Bad hair days - senkin suurin osa kokenut, veikkaisin. Mutta kuinka monella on ollut siili? Hep! Tuossa se on blondi, mutta suurimmaksi osaksi oli ihan oma väri. Kun mies leikkasi tukan armeijaan lähtöä varten, minä halusin elää myötätunnossa ja leikkasin myös. Suosittelen, ei vaan haastan kaikkia kokeilemaan, se on sen arvoista.  Niinhän juuri teki myös esim. Sara Forsbergkin. Ei kun trimmeri käteen, ukkojen mielipiteistä viis!