Makuuhuone

Olemme asuneet tässä talossa nyt 6 vuotta. Talossa on tehty jos jonkinlaista remonttia siellä, täällä ja vähän tuollakin. Noin 200 neliötä saatettiin aika nopealla tahdilla tälle vuosituhannelle ja voin sanoa - kuten varmaan moni muukin omakotitalon omistaja - että remontti ei ikinä lopu. Aina löytyy jotain tehtävää ja aina voi myös aloittaa alusta uutta kierrosta.

Olen jonkin aikaa jo haaveillut kodistamme vähän vaaleampaa, synkkyys alkoi väsyttää ja masentaa. Itse haluaisin vaihtaa lattian tummanruskeasta vaaleanharmaaseen ja mies haluaa kattolevyjen päälle valkoiset kattopaneelit kirkastamaan huoneiden ilmettä. Osassa huoneista jo onkin paneelit, mutta ovat sen verran arvokkaita että teemme pala kerrallaan. Koska remonttisormea syyhytti ja veronpalautuksia tuli mukavasti, päätin toteuttaa haaveeni edes osittain. Niimpä pintaremontin kohteeksi päätyi makuuhuone. Se oli talossa ainut paikka, jossa oli vielä vanha lattia odottamassa vaihtoa uuteen eli sinne oli hyvä testata ihan eri tyyliä.

Ja tiedän, kuvanlaatu on surkea.

Yläpuolella osviittaa siitä mistä lähdettiin liikkeelle. Tuo on kyllä aika vanha kuva, oikeasti sänky oli mustalla seinustalla ja muuta pientä yksityiskohtaa oli erilailla, mutta kuten näette, aika tummaa sävyä löytyy.

Ah se päivä kun pistin hyrskyn myrskyn, ja olipa minulla yksi pieni apurikin tuolla :)

Ette usko mikä homma oli siirtää nuo vaatekaapit. Tuskan hiki valui otsalta molemmilla ja saattoi pari kiukkuista sanaakin päästä. Tupa oli aika täynnä kaikenlaista tavaraa ripoteltuna sinne tänne, vain yhden huoneen takia.

Tapettia revitty! Ja heti näytti isommalta ja valoisammalta. Kaapit toki veivät monta neliötä huoneesta mutta tuo valkoinen kirkastaa heti. Seuraavaksi hiodaan ja pakkeloidaan ja hiodaan vähän lisää..

Vähän suojausta ikkunaan, patteriin ym ja maalaushommiin! Yhdellä seinällä oli siis musta tapetti joka revittiin pois. Kahdella muulla seinällä oli ruskea sileäpintainen tapetti joka jätettiin tasoittamaan seiniä. Maalasin siis tapetin päälle. Maalasin 3-4 kerrosta pohjamaalia ja sävyllä 2 kertaa. Sävyhän ei hirveästi erottunut pohjamaalista, mutta kyllä se heti muutti huoneen vaikutelmaa. Sävynä meillä oli Tikkurilan valkoinen, joka on suunniteltu nimenomaan sopimaan mm. listojen ja muun kanssa. Erittäin hyvä kun ei ole liian kolkko muttei myöskään luonnonvalkoinen eli ei liian kellertävä.

Tapetin mallailua maalaamisen jälkeen. Ei malttaisi odottaa, seinien tasoittamiseen ja maalamiseen eli tylsempiin hommiin kului aika monta päivää.

Kattopaneelit asennettu ja seinä tapetoitu. Voi tuota valon määrää!

Lattiamaton asennus oli ehdoton kohokohta tämän projektin aikana, oli sitä niin kauan makusteltu ja haaveiltu. Sitten kaapit takaisin paikalleen aika kätevästi - kiitos apuvoimien - ja tuskailua liukuovien kanssa. Taputimme itseämme selkään kun mitään ei mennyt rikki. Sitten vähän listojen laittoa, siivousta (ties kuinka monennen kerran remontin aikana), pistorasioiden asennusta ja muuta pientä. Ja viimeisenä tavarat paikalleen -->

Pakko mainita tuosta lipastosta, että hankin sen kirpparilta neljälläkympillä ja laitoin kanteen alle kympin maksanutta marmorikuvioitua dc-fixiä, jonka löysin Kärkkäisen verkkokaupasta. Siellä oli erittäin laaja valikoima eri kuoseja. Niillä saa tuunattua vähän tylsemmästäkin huonekalusta oikein laadukkaan näköisen.

Ja voilá! Se on siinä. Sellainen neljän viikon pituinen remontti, jonka aikana kului verta, hikeä ja kyyneleitä (ehkä pientä liioittelun makua). Rahaa saa palamaan helposti useampia satasia tällaisten kanssa, vaikka kuinka yrittäisi tehdä suunnitellun säästeliäästi. Mutta kun kerran tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Jospa tätä jaksaisi katsella enemmän kuin sen viisi vuotta :P

Tässä vielä vanha ja uusi:

Remontissa meitä auttoi paikallinen liike Luksel Oy, josta olemme saaneet aina erittäin hyvää palvelua. Sieltä löytyy kaikki tarpeellinen ilman ketjuliikkeiden ylihinnoittelua, henkilökunta osaa asiansa ja hoitavat asiat loppuun asti. Joten jos suunnittelet remonttia, käypä vilkaisemassa tarjontaa!

Kyllä nyt nähdään meillä kauniita unia :)

Neljävuotias

Vuosi on taas mennyt ja mun pieni vauva ei ole enää ihan niin pieni vauva,  nyyh..

Tänään vietettiin siis Eetun neljävuotisjuhlia ja poika hukkuu nyt joulu- ja synttärilahjoihin. Herra itse on ollut oikein pirtsakalla ja onnellisella tuulella koko päivän. Kukapa lapsi ei olisi kun on omasta juhlapäivästä kyse. Ensimmäisenä aamulla ja noin tuhat kertaa pitkin päivää kyseltiin että koska ne vieraat oikein tulee ja raasu on monta kertaa puhunut joulusta vaikka se jo oli ja meni. Meille tämä vuodenvaihteen aika on kyllä yhtä juhlaa kolme viikkoa putkeen, haha.

Synttäreiden teemana oli tänä vuonna junat ja värejäkin löytyi kaikenlaisia.

   Ruokapöydälle taiteiltiin Brion junarata, jossa kulki koko juhlien ajan sähköjuna juustonaksulastin kanssa. Meiltä löytyykin jo neljä sähköveturia, ja ratoja on tehty jos jonkinlaisia. Junaratojen rakentelu on minunkin lempipuuhaa joten tämän äiskän saa helposti siihen leikkiin mukaan.

   Juhlien teemaan kuuluen toteutumme myös juna-aiheisen kakun. Löysin netistä kuvan sokerimassasta tehdystä junasta ja otin siitä mallia. Ja koska poika on samanlainen suklaasyöppö kuin äitinsä, piti kakkukin olla suklaata. Löysin erittäin hyvän kakkupohjan ohjeen täältä. Siihen vain kermat väliin ja päälle niin avot. Pöydästä löytyi kakun lisäksi Gifflar-pullia, niitä juustonaksuja ja suolaiseen nälkään hyvin maukkaaksi todettu gluteeniton piirakka ja pizzakierteitä. Hyvää ja yksinkertaista ilman suurempaa stressiä; jokavuotinen resepti juhliin.

Äidin pikkupoika on kasvanut ihan hurrrjasti vuoden aikana. Se on sellainenkin vekkuli höpönassu ja osaa kyllä lyödä jutut ihan leikiksi. Onpa alkanut ilmestyä entistä enemmän viime aikoina sellaista pojille tyypillistä konhotusta ja riehumista enkä tiedä mihin se rauhallinen poikanen on hävinnyt. 

Mä en kestä kuinka fiksu tyyppi tuo on ja miten sillä voi olla niin hyvät hoksottimet. Ja muisti!! Todellakin saa miettiä mitä pojan aikana puhuu, lipsahdukset nimittäin kostautuvat kyllä ja yleensä äidille häpeällisesti jossain julkisella paikalla. 

Välillä olen ihan varma että Eetulla on kuulossa vikaa. Kuten hän itsekin kerran totesi; omistaa kyllä korvat, mutta ne eivät aina toimi. No ei todellakaan, vaikka sanoisi vähän korkeammalla äänelläkään. Melkein kuin tyhjille seinille jakelisi käskyjä suurimman osan päivästä. Ilmankos päivät kuluvat niin nopeasti kun aika kuluu syömiseen, pukemiseen ja vessakäynteihin.

Eetu on kyllä aika rento tyyppi ja hyvin sopeutuvainen. Hän tykkää viettää aikaa ihan vaan kotona leikkien, mutta lisäksi viihtyy niin kylässä, reissussa, shoppailemassa tai mitä ikinä keksitäänkään. Kunhan on maha täynnä ja nukuttu tarpeeksi, kaikki on hyvin. Tai no ainahan niitä kiukkupäiviä on, itse kullakin, mutta normaalitilanteessa Eetu on hyvin reipas ja iloinen, touhukas pojannassikka.

Kuten kuvasta näkyy, lempparilahja oli tämän tulevan maajussin mieleen. Meiltä kyllä löytyy traktoreita joka lähtöön, ja kylvökone, lakaisukone, peräkärryjä, puimuri, lietesäiliö, kyntöaura jnejne. Minä en noista tiedä sitten yhtään mitään mutta onneksi poika selostaa innokkaasti kun äiti on ihan pihalla. Maatilahommien lisäksi poika on kova rakentelemaan kaikenkarvaisia koneita millä pärrää ympäri tupaa. Mielikuvitusta löytyy kirjaimellisesti naurettavuuteen asti ja välillä tulee pitkiä tarinoita missä ei ole päätä ei häntää. 

Jästipää tuo kyllä on ja tiukkoja neuvotteluja käydään koko ajan ihan kaikesta. Toki viimeinen sana on aikuisella, mutta onhan se hyvä että poika tietää mitä tahtoo ja myös kertoo sen. Mutta välillä kun on kyse vaikkapa yövalon väristä niin toivoisin pääseväni vähän helpommalla. 

Hoidossa Eetu on aina viihtynyt ja siellä leikitään niin itseä nuorempien kuin vanhempienkin kanssa. Poika tulee hyvin toimeen ikätovereidensa kanssa, mutta pientä alkujännitystä on aina uusia ihmisiä kohdatessa ja hyvähän se on ensin tutkia kauempaa millainen on uusi tuttavuus. 

Poika osaa jo pukea itse jos vain viitsii (ihan samoin kun osaa kävellä jos vain jaksaa, omistaa kyllä jalat vaikka nekin tuntuvat olevan välillä unohduksissa), vessassa osaa käydä jos joku muistaa komentaa sinne - tässä on hieman parantamisen varaa. Pissa lämmittää housuissa niin mukavasti että miksipä sitä pöntölle menisi ollenkaan. Pienellä motivoinnilla kuitenkin onnistuu. Sanavarasto on edelleen laaja ja puhe on hyvää, vain R-kirjain puuttuu enää ja luulen että sekin jo tulossa. Pientä yövaeltelua on viimeaikoina ollut ja paras paikka nukkua on äidin ja iskän välissä. Mitään suurempia stressinaiheita ei kyllä ole ollut mitä nyt ne kuurot korvat ajavat välillä hulluuden partaalle... vaikka nekin taitavat kuulua vain ikään.

Meidän neljävee on kyllä hurjan paljon muutakin kuin ylläolevaa, mutta on se vaan tärkein, ihanin ja rakkain tyyppi ikinä. <3