perjantai 25. marraskuuta 2016

Viimeiset puoli vuotta

Viimeinen ilta täällä pikku kämpässäni, josta on tullut kovin tärkeä, yllättävänkin tärkeä näiden kuukausien aikana. Mutta tärkeää eivät ole nämä seinät, lattia tai katto, vaan se mitä tämä paikka symboloi.




Jotkut voivat ajatella että tämä vaihe oli se uuden alku, mutta tämä oli oikeasti edellisen loppu. Jotkut voivat ajatella että huomenna palaan vanhaan, mutta minulle siitä tulee jotain edellistä parempaa. Tai näin ainakin uskon, toivon ja asennoidun kaikella rakkaudella.

Olen näiden kuukausien aikana viettänyt ehkä parhaimman kesäni ja rauhallisimman syksyni. Olen oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan. Olen aloittanut matkan varmempaan minääni. Siihen, joka on itsenäinen, itsevarma, itsetuntoinen ja ylipäänsä oma itsensä. Kasvamisen ei ole tarkoitus olla helppoa, joten kaiken vapauden ja itsenäisyyden keskellä tämä on ollut ajoittain myös aika rankkaa. Elämä on. Ja minä selvisin siitä.

Tiedättekös, kaikki tarvitsisivat tällaista jossain vaiheessa elämäänsä. Sitä että astuu pari askelta kauemmas omasta roolistaan elämässä. Tutkiakseen, kyseenalaistaakseen ja oppiakseen jotain uutta itsestään ja läheisistään. Joskus pitää mennä vähän kauemmas nähdäkseen paremmin. Nähdäkseen millainen olet ja mikä on juuri sinulle tärkeää. 


Minä päätin ottaa ne pari askelta. Olen hyvin onnekas että niin moni tuki minua ja yritti ainakin ymmärtää kuinka tärkeäksi tämän koin. Tuskin monikaan silti ymmärsi  miten paljon tämä aika on ihan oikeasti minulle merkinnyt. Tiedän ettei monella ole näin ainutlaatuista tilaisuutta saatavilla. Siksi olenkin enemmän kuin kiitollinen niille jotka ovat tämän mahdollistaneet. Olen kiitollinen myös itselleni siitä että minulta löytyi kuukausia sitten se rohkeus tehdä näin iso päätös. Tajusin silloin että tämä on se mitä minä tarvitsen.

Ja huomenna on aika mennä kotiin. <3

maanantai 7. marraskuuta 2016

Joululahjatoiveita

Joulu tulee taas. Ja sen mukana lahjojen ostaminen ja toiveiden/tarpeiden miettiminen. 

Itselläni tämän joulun ykköstoive on VANILJANtuoksuiset kynttilät! Olen ihan hullaantunut ja poltan lähes joka ilta noita ihania lämmittäviä tunnelmanluojia. En ole oikein ikinä perustanut tuoksuista, mutta vanilja on poikkeus ihan missä muodossa vaan. Enpä ole kyllä juuri kynttilöitä muutenkaan poltellut, mutta jotenkin ne vain lämmittävät mieltä nyt kylminä ja pimeinä talvi-iltoina. Villasukatkin olisi toivottu lahja, niin äidille kuin pojalle.



Lisäksi toivoisin kaikenlaista värkkiä erinäisten projektien tekoon. Oma kuumaliimapyssy olisi kova sana ja ylipäänsä kaikenlaista tavaraa minkä avulla voisin näpräillä mm. jotain sisustusprojekteja. Musta tulee vielä joku päivä sellainenkin DIY- mestari että oksat pois! :D

Pojalle on tällä kertaa tuntunut aika vaikealta keksiä mitään toiveita. Itseltään jos kysyy niin kaikenlaiset työkoneet, autot, lensikat, junat ym. kulkuvälineet kelpaa. Brion junarataan ainakin on kaikenlaiset osat tervetulleita. Pikkulegoja löytyy mummin ja vaarin luota ja se ehkä riittää tässä vaiheessa, en millään jaksaisi niitä keräillä kaikenmaailman sängynalusista ja jalanpohjista. Ehkä vuoden päästä osattaisiin jo olla heittelemättä tai ainakin sitten itse keräisi. Brion rakennussarjaakin löytyy jokin verran, toki niitä olisi ehkä kiva saada lisää. Legoja on jo ihan liikaa. 


Joku helppo peli antaisi ajanvietettä, meillä ei taida oikein olla kun Eetu ei ehkä niin jaksa vielä keskittyä tekemään ohjeiden mukaan. Palapelejä kyllä välillä innostuu tekemään ja niitä jo muutamia onkin. Vaatteita on kaappi pullollaan eikä ehkä mihinkään isompaan ole tarvetta. Kun oikein mietin, niin musta alkaa tuntumaan että pojalla on kyllä kaikenlaista tavaraa jo ihan riittämiin, mutta kun on vaan niin kiva toiselle ostaa :D Ainakin nyt vielä kun hankinnat on kohtuu edullisia, kysykää uudelleen sitten teini-iän kynnyksellä kun toiveet ovat kolminumeroisia.


Taisin tuossa äidillekin todeta että toivon myös jotain sellaista minkä parissa poika viihtyy itsekseenkin välillä eikä tarvisi aina apuria joukkoon. Mutta enpä ole ainakaan vielä keksinyt sellaista ja veikkaan että saattaa joku muukin toivoa sellaista lahjaa lapselleen :). Mielikuvitusleikit ovat meillä nyt valloillaan ja niihin yleensä riittää kyllä joku hyvin yksinkertainenkin tarvike eikä välttämättä tarvita sitäkään. 


Olisipa mahtavaa kun saataisiin vaan kuitenkin jotain millä aika kuluu ja mistä tulee hyvä mieli :)


Vaikka hätinä on marraskuu niin joulu tulee ykskaks yllättäen. Koristeet ja valot kaivetaan kuitenkin esiin vasta joulukuussa, muuten niihin ehtii jo kyllästyä. Lahjoja kuitenkin olisi kerrankin kiva miettiä ajoissa. Toiveita saa siis toimittaa tännekin päin :) Ja nyt vaniljakynttilät palamaan!