perjantai 25. marraskuuta 2016

Viimeiset puoli vuotta

Viimeinen ilta täällä pikku kämpässäni, josta on tullut kovin tärkeä, yllättävänkin tärkeä näiden kuukausien aikana. Mutta tärkeää eivät ole nämä seinät, lattia tai katto, vaan se mitä tämä paikka symboloi.




Jotkut voivat ajatella että tämä vaihe oli se uuden alku, mutta tämä oli oikeasti edellisen loppu. Jotkut voivat ajatella että huomenna palaan vanhaan, mutta minulle siitä tulee jotain edellistä parempaa. Tai näin ainakin uskon, toivon ja asennoidun kaikella rakkaudella.

Olen näiden kuukausien aikana viettänyt ehkä parhaimman kesäni ja rauhallisimman syksyni. Olen oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan. Olen aloittanut matkan varmempaan minääni. Siihen, joka on itsenäinen, itsevarma, itsetuntoinen ja ylipäänsä oma itsensä. Kasvamisen ei ole tarkoitus olla helppoa, joten kaiken vapauden ja itsenäisyyden keskellä tämä on ollut ajoittain myös aika rankkaa. Elämä on. Ja minä selvisin siitä.

Tiedättekös, kaikki tarvitsisivat tällaista jossain vaiheessa elämäänsä. Sitä että astuu pari askelta kauemmas omasta roolistaan elämässä. Tutkiakseen, kyseenalaistaakseen ja oppiakseen jotain uutta itsestään ja läheisistään. Joskus pitää mennä vähän kauemmas nähdäkseen paremmin. Nähdäkseen millainen olet ja mikä on juuri sinulle tärkeää. 


Minä päätin ottaa ne pari askelta. Olen hyvin onnekas että niin moni tuki minua ja yritti ainakin ymmärtää kuinka tärkeäksi tämän koin. Tuskin monikaan silti ymmärsi  miten paljon tämä aika on ihan oikeasti minulle merkinnyt. Tiedän ettei monella ole näin ainutlaatuista tilaisuutta saatavilla. Siksi olenkin enemmän kuin kiitollinen niille jotka ovat tämän mahdollistaneet. Olen kiitollinen myös itselleni siitä että minulta löytyi kuukausia sitten se rohkeus tehdä näin iso päätös. Tajusin silloin että tämä on se mitä minä tarvitsen.

Ja huomenna on aika mennä kotiin. <3

maanantai 7. marraskuuta 2016

Joululahjatoiveita

Joulu tulee taas. Ja sen mukana lahjojen ostaminen ja toiveiden/tarpeiden miettiminen. 

Itselläni tämän joulun ykköstoive on VANILJANtuoksuiset kynttilät! Olen ihan hullaantunut ja poltan lähes joka ilta noita ihania lämmittäviä tunnelmanluojia. En ole oikein ikinä perustanut tuoksuista, mutta vanilja on poikkeus ihan missä muodossa vaan. Enpä ole kyllä juuri kynttilöitä muutenkaan poltellut, mutta jotenkin ne vain lämmittävät mieltä nyt kylminä ja pimeinä talvi-iltoina. Villasukatkin olisi toivottu lahja, niin äidille kuin pojalle.



Lisäksi toivoisin kaikenlaista värkkiä erinäisten projektien tekoon. Oma kuumaliimapyssy olisi kova sana ja ylipäänsä kaikenlaista tavaraa minkä avulla voisin näpräillä mm. jotain sisustusprojekteja. Musta tulee vielä joku päivä sellainenkin DIY- mestari että oksat pois! :D

Pojalle on tällä kertaa tuntunut aika vaikealta keksiä mitään toiveita. Itseltään jos kysyy niin kaikenlaiset työkoneet, autot, lensikat, junat ym. kulkuvälineet kelpaa. Brion junarataan ainakin on kaikenlaiset osat tervetulleita. Pikkulegoja löytyy mummin ja vaarin luota ja se ehkä riittää tässä vaiheessa, en millään jaksaisi niitä keräillä kaikenmaailman sängynalusista ja jalanpohjista. Ehkä vuoden päästä osattaisiin jo olla heittelemättä tai ainakin sitten itse keräisi. Brion rakennussarjaakin löytyy jokin verran, toki niitä olisi ehkä kiva saada lisää. Legoja on jo ihan liikaa. 


Joku helppo peli antaisi ajanvietettä, meillä ei taida oikein olla kun Eetu ei ehkä niin jaksa vielä keskittyä tekemään ohjeiden mukaan. Palapelejä kyllä välillä innostuu tekemään ja niitä jo muutamia onkin. Vaatteita on kaappi pullollaan eikä ehkä mihinkään isompaan ole tarvetta. Kun oikein mietin, niin musta alkaa tuntumaan että pojalla on kyllä kaikenlaista tavaraa jo ihan riittämiin, mutta kun on vaan niin kiva toiselle ostaa :D Ainakin nyt vielä kun hankinnat on kohtuu edullisia, kysykää uudelleen sitten teini-iän kynnyksellä kun toiveet ovat kolminumeroisia.


Taisin tuossa äidillekin todeta että toivon myös jotain sellaista minkä parissa poika viihtyy itsekseenkin välillä eikä tarvisi aina apuria joukkoon. Mutta enpä ole ainakaan vielä keksinyt sellaista ja veikkaan että saattaa joku muukin toivoa sellaista lahjaa lapselleen :). Mielikuvitusleikit ovat meillä nyt valloillaan ja niihin yleensä riittää kyllä joku hyvin yksinkertainenkin tarvike eikä välttämättä tarvita sitäkään. 


Olisipa mahtavaa kun saataisiin vaan kuitenkin jotain millä aika kuluu ja mistä tulee hyvä mieli :)


Vaikka hätinä on marraskuu niin joulu tulee ykskaks yllättäen. Koristeet ja valot kaivetaan kuitenkin esiin vasta joulukuussa, muuten niihin ehtii jo kyllästyä. Lahjoja kuitenkin olisi kerrankin kiva miettiä ajoissa. Toiveita saa siis toimittaa tännekin päin :) Ja nyt vaniljakynttilät palamaan!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Tee-se-itse pöytävalaisin

Nämä minun tuunausprojektini ovat vielä laskettavissa yhden käden sormilla, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa.. Innostus ja inspiraatio kasvavat sitä mukaan kun projekteja toteuttaa ja huomaa että ne myös välillä jopa saattavat onnistua ihan kivasti. Tai no, ainakin itse olen ollut aika yllättynyt siitä että tulosta sietää ehkä jopa yhdellä silmällä vilkaista sormien välistä. Tekemällä oppii ja sitä rataa!

Näin Facebookissa paikallisen roskalava-ryhmän ilmoituksissa kuvan vanhasta pöytälampusta ja päätin heti että tuosta minä teen jotain uutta ja päässä vilisi pian ideoita. Kiireisen kesän vuoksi lamppu on kuitenkin odottanut kaapin perällä uutta elämäänsä. Vihdoin tartuin tuumasta toimeen ja aika pienellä vaivalla loppujen lopuksi valaisin sai vähän modernimman ilmeen. Jälki ei toki ole lähelläkään täydellistä, mutta olen ylpeä tuunaamastani pikku lamppusesta.


Ensin putsasin lampun hyvin ja suojasin johdot ja yläosan. Lampun varjostin-osa oli siis vain irtonainen kehikko joten se jäi vielä odottamaan omaa vuoroaan. Peittelin ympäristöä lukuisilla sanomalehdillä ja sitten suihkutin ensimmäisen kerroksen spraymaalia lapmpunjalkaan. Taisin kaiken kaikkiaan laittaa kolme kerrosta että sain tumman maalin kunnolla peittoon uuden alle. Jälki ei ole kyllä kovin kaunis, valumia on siellä ja täällä joten ehdottomasti treenattava lisää tuota spraymaalin käsittelyä. Väri on kuitenkin oikein bueno!


Sitten otin varjostimen kehikon käsittelyyn ja hetken tuumailun ja googlettamisen tuloksena sain tehtyä kaavan pyörittämällä kehikon ympärille sanomalehteä ja sitten leikkaamalla varjostimen malliseksi. Sanomalehti-kaavan avulla leikkasin valkoisesta kankaasta oikeanlaisen palan, kuten myös vanhasta kartasta jonka myös bongasin Roskalava-ryhmästä. Liimasin kartan kankaaseen ja sitten ne yhdessä varjostimen kehikkoon reunoista kiinni. Maalarinteippi oli tuossa hommassa kätevä, käytin sitä pitämään ensin kankaan varjostimessa kiinni kunnes olin liimannut ja antanut kuivua. Sitten irrotin teipit varovasti ja toivoin parasta. Tähän ehkä olisi ollut varmempikin keino mutta onnistui se näinkin.



Lamppu on kivan näköinen nyt, oli se kiinni tai päällä. Tosin siedettävää kuvaa oli vaikea saada puhelimen kameralla kirkkaan valon takia joten varjostimen kuvio ei ihan selvästi kuvissa näy. Kartta kuultaa läpi juuri sen verran kuin halusinkin eikä ole ihan perinteisin ratkaisu. Nyt kun vielä keksisin mihin sen laitan. Sitten voikin suunnitella taas jotain uutta pientä projektia :)
Hyvää viikonloppua!

tiistai 16. elokuuta 2016

Huhhuh mikä kesä!

Tervepä terve pitkästä aikaa. Kesä oli ja meni ja nyt on selvää syksyn tuntua ilmassa. Ehkäpä nyt on hyvä aika muistella mitä kaikkea kesään 2016 mahtui. Sen voin sanoa että ihan hurjasti kaikkea!! En ikinä - IKINÄ - ole ollut niin kiireinen ja kalenteri kädessä juossut paikasta toiseen kuin tänä kesänä. Mutta samalla tämä on ollut yksi parhaista ajoista mun elämässäni.

Suurin osa kesästä on mennyt töissä ja näytelmäharjoituksissa/näytöksissä. Tämän takia myös blogini on ollut hiljaiselolla pitkän aikaa. Tämä tammikuussa alkanut projekti huipentui viime lauantaiseen karonkkaan ja voi mikä matka tämä puolivuotinen on ollutkaan. Nyt voi sanoa että on takki aika tyhjä. Vaikka hirveä ikävä tulee kaikkia noita ihania ihmisiä, nyt on hyvä hetken keskittyä ihan muuhun. Mutta voi poijjat ku oli se sitte ihimeellistä!! <3



Muutakin on ehditty tekemään ja kuvia katsellessani jopa ihmeen paljon, uskokaa pois. Toukokuun lopussa aloitettiin kesän vietto minilomalla Tampereella. Siihen sisältyi kylpylää, Pikku kakkosen leikkipuistoa, Poliisimuseota, Särkänniemeä ja leffailtaa miehen kanssa.





Kävin Eetun kanssa ennen juhannusta junalla Tuurissa kyläkaupassa dinosauruksia katsomassa ja muumileikkipuistossa. Sade ei meitä haitannut, osasimme varautua :) Tuliaisiksi Eetu sai elämänsä ensimmäisen mahataudin ja itse sain pelätä seuraavat kaksi viikkoa juuri ensi-illan alla että koska mun vuoro. Onneksi säästyin.



Eetu sai tammikuussa lahjaksi kummeilta reissun katsomaan Maltin ja Valtin kesäteatteri-esitystä Tampereen Pyynikin kesäteatterille. Vihdoin koitti se päivä ja hyvin poika jaksoi istua ja katsoa esitystä, ja olipa se toki erittäin hyvä äitinkin mielestä! Jännää oli myös pyörivä katsomo.



Osallistuimme pojan kanssa myös uimakouluun, jossa hän sai hieman lisää rohkeutta vedessä ja oppi sukeltamisen alkeet. Tästä on hyvä jatkaa. Ensimmäisen kerran päätteeksi käytiin uimahallin kahviossa herkuilla, jotta olisi kiva tulla seuraavana päivänä uudestaan ;)


Kaikkea muutakin pientä touhotusta on näihin pariin kuukauteen mahtunut. Hassuja ilmeitä, ukkosen katselua terassilla, herkkuja ja lastenohjelmia, paaaaljon palapelejä, leikkipuistoissa käyntiä, potkupyöräilyä, uimarannalle pyöräilyä, uusia taitoja, jätskikiskalla herkuttelua, sadepäivien ajanvietettä ja Kristiinan markkinatkin.












Viikko sitten teimme myös viikonloppureissun pääkaupunkiseudulle katsomaan Eetun pikkuserkkua ja tulevaa kummipoikaamme <3 ja samalla kävimme Korkeasaaressa, tietenkin vesibussin kyydillä.








Olen minäkin ehtinyt kaikenlaista puuhailla niinä harvoina vapaa-iltoina, jotka taitavat olla melkein yhden käden sormilla laskettavissa. Kavereiden kanssa illanviettoa, aringonpalvontaa (en ole ikinä ollut niin ruskea kuin tänä kesänä!), asuntomessuja, ensimmäinen ja ehkä viimeinen kännikuva :'D, laittautumista (olen yllättänyt itseni meikkaamalla yhä useammin), pyörälenkkejä ja vähän sydäntutkimuksiakin. Ihmekös tuo kun miettii kesän kiireitä. 









Siinä oli aikamoinen kuvapläjäys kesästä kakstuhattakuustoista. Tällä hetkellä makaan sängyssä sitkeän flunssan kourissa ja pohdiskelen tulevaa syksyä. Kesä on kasvattanut sekä minua että Eetua, josta on tullut jo niin iso poika <3 On tämä aikamoista.