Mammalassa

Kotona taas! Melkein 5 päivää poissa, vanhempieni hyvässä hoidossa :) Päivät menivät todella nopeasti vaikkei mitään kummempia tehtykään. Muutaman kuvankin muistin napata:

Pakkaamista riitti, eikä tässä vielä kaikki :P

Mökillä saunottiin ja heitin talviturkin!
Eetu harjasi mökin terassia, heitti hurjasti löylyä ja kastoi varpaita mereen.

Pieni iltalenkki. Aamulenkit toki myös tehtiin kylässäkin ;)

Kokkailuja, kanaa ja parsakaalia (plaaaah!)

Leikkimökissä oli kivoja aarteita.

Perjantaina käytiin kaupoilla ja tuossa nukkuu yksi väsynyt shoppailija <3

Ehdin lukea kirjan kannesta kanteen tuon viiden päivän aikana, harvinaista!

Kotiin tullessa tänään Eetu vietti loppuillan traktorilla ajellen :D
Pari kupsahdustakin tuli, onneksi säkkituoli pehmensi :)

Olihan mahtavat päivät! Molemmat viihdyttiin loistavasti :) Jos olisin jäänyt kotiin, hermot olisivat varmasti jo riekaleina kiukkupyllyn kanssa, nyt mamma riensi hätiin ;) Mieskin turvallisesti kotona reissultaan :)

Blogi 1vee!

Tänään tuli vuosi täyteen SohvanNurkasta-blogin ensimmäisestä postauksesta "Klik". Vuosi on tuntunut pitkältä ja lyhyeltä. Hirveästi asioita tapahtunut lyhyen ajan sisällä. 

Lueskelin tässä noita ensimmäisiä tekstejä ja hassuja juttuja pisti silmään. 

- Meillä oli miehen kanssa silloin menossa elämäntaparemontti ja haaveilin jonain päivänä käyväni salilla. No se elämäntaparemontti ei ehkä kestänyt, mutta salihaaveet on toteutettu ja vieläpä perusteellisesti :P 

- Vuosi sitten oli myös pojan eka hoito mamman ja paapan luona :) Nykyään Eetu on yökyläilemässä siellä noin kerran kuussa, juurikin viime viikolla viimeksi kun minä olin töissä. 

- Viime kesän lopulla minulla alkoi jonkinlainen Minuus-kriisi. Etsiskelin ja pohdiskelin itseäni. Vasta nyt keväällä tämä alkoi helpottaa ja tuntuu että olen löytänyt uudenlaisen minäni :) Tokikin märehtimiset jatkuu edelleen, kehitys ei pysähdy.

- Imetyksen lopettelua syksyllä. Ajatuskin imetyksestä tuntuu kaukaiselta! Enkä kyllä ole kaivannut sitä, paljon helpompaa ilman. Tosin poika ei edelleenkään juo juuri mitään, vaikka kaikki konstit on yritetty. Noh, itse olen ollut samanlainen ja poikahan on perinyt äitinsä luonteen joten... 

- Lokakuulla olin tehnyt postauksen meidän arkipäivästä. Voisinkin piakkoin tehdä uuden, koska aika paljon on arki muuttunut tässä reilun puolen vuoden aikana :) 

-Kirjoittelin vuoden loppupuolella ahdistuksesta. Ahdistus on helpottanut, mutta edelleen löytyy paljon asioita jotka ahdistavat ilman kunnollista, järkevää syytä. Onneksi tähän asiaan olen saanut apua :)

- Eetun eka joulu ja yksveejuhlat <3

Ja paljon muuta on tapahtunut vuoden aikana. Musta tuntuu että muutos on ollut ihan hirmunen tämän vuoden sisällä! Ja tarkoitan enimmäkseen itseäni. Tokihan poika kasvaa ja kehittyy, mutta niin olen olettanutkin ;) Sen sijaan en olettanut että itse muuttuisin näin paljon. Vuosi sitten olin ahdistunut, laiska, sohvalla löhöävä herkuttelija, stressaantunut, yksinäinen jne. Nyt olo on enimmäkseen pirteä, vähemmän ahdistunut, enemmän iloinen, hyvinvoiva, sosiaalisempi, innostunut ym :) Ihan kuin olisin toinen ihminen!

No niin, sellainen oli siis blogin ensimmäinen vuosi ja tästä jatketaan samaa rataa. Postausehdotuksia edelleen saa laittaa. Näin kesällä voi olla hiljaisempaa, tai sitten ei :P

Huomenna lähden Eetun kanssa vanhempien nurkkiin loppuviikoksi, tänään pitäisi pakata, puhhuuh :D

Kesämies Eetu <3 

9 viikkoa takana

Ensimmäinen valmennuspätkä lähestyy loppuaan, jäljellä enää kaksi viikkoa. Eilen otettiin taas mittoja ja kehonkoostumusta. Ruokavaliota on muuteltu moneen otteeseen hitaan painonlaskun takia ja nyt mennään ihan minimihiilareilla. Tässä nyt siis 9 viikon tuloksia:

Paino -2,8kg

Rasvaprosentti -3,2 (3,5kg rasvaa palanut)

Lihasprosentti +1,6 (890g lihasta tullut)

Vyötärö -9 senttiä

Lantio -7,5

Rinta -4

Reisi -4

Hauis -2,5

Itse olen erittäin tyytyväinen tähänastisiin tuloksiin. Vaikka paino tippuu hitaanlaisesti niin toisaalta hyvä niin. Rasvaa on kuitenkin palanut 400g/vko ja lihasta tullut tilalle. Paidat on alkanut tuntua vähän löysiltä ja housutkaan ei kinnaa enää :D 

Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin sisäisesti. Kroppa tuntuu nyt paljon paremmalta kun ei ole enää sellainen plösö, turvonnut ja veltto olo, vaan ryhdikäs ja reipas. Hyvinvoiva fyysisesti ja henkisesti :)

Luvassa on vielä kuntotesti, jota odotan mielenkiinnolla :D Katsotaan kuinka paljon olen kehittynyt fyysisesti. Minkähänlaisella mittarilla tuota henkistä puolta voisi mitata? Siinä kehitys on ollut huimaa!

Eikä tämä projekti tietenkään vielä pääty tähän ;)

Töitä vielä riittää!

Kesäkuteita

Maanantaina suuntasimme Eetun kanssa Seinäjoelle kesävaateshoppailuille. Tavattiin myös yksi äitikaveri ja hänen ihana tyttönsä :)  Tosiaan pojalle ei oikein mitään vielä löytynyt kaapista kesäksi ja mukaan lähtikin harvinaisen paljon vaatetta. Osa kuvien vaatteista on nettikirppareilta ostettu. 

Näin meillä siis varaudutaan kesään:

Lyhythihaisia T-paitoja, shortseja ja ohuita housuja, yökkärit ja perus hihaton body :) Ja parit hatut ja nilkkasukat tietty. Ennestään löytyy pari kesätakkia ja uikkarit. Vielä sandaalit ainakin pitäisi hommata, mutta täältäpäin on vaikea löytää niin pieniä! Nettikauppoihin varmaan on turvauduttava. Converset ja yhdet tennarit löytyy ja mietinkin että pitääkö vielä jotkut kunnolliset pihalenkkarit hommata? Nooh, kai sen näkee sitten onko tarvetta. 

Itselleni en ole juuri ostellut mitään pitkään aikaan. Tai yhden tunikan/mekon hain kun olin kuolannut sitä ja tuli aleen :) Kesällä luvassa ainakin neljät juhlat eikä aina samassa mekossa viitsi olla ;)

Viikonloppuna luvassa markkinoita, salia, korvakontrollia sekä tietenkin mammalat ja mummilat :P 

Hyvää viikonloppua!

Ps. En kyl oikeesti tiedä miksi postailen Eetun vaatteista :D Mut onhan ne nyt hienoja ja sormet syyhyää päästä käyttämään, tulisi jo kesä!

Tieni ylipainoon

Että miten sitä sitten päädyttiin tällaiseen kuntoon jotta joutuu salilla hikoilla läskit pois?

En ole oikein ikinä ollut suuremmin mikään liikuntaa rakastava persoona. Olen kyllä harrastanut yhtä jos toista ja se on kestänyt aikansa, kunnes olen kyllästynyt. Mm. painia, jalkapalloa, yleisurheilua (ihan pienenä), pesäpalloa ja ratsastusta olen harrastanut, tosin vain omaksi iloksi. En ole ikinä tykännyt kilpailla liikunnallisista kyvyistäni. Enkä ole pitänyt siitä että joka viikko tiettynä päivänä ja kellonaikana pitää harrastaa, vaan tykkään tehdä silloin kun huvittaa :) Eli en ole halunnut sitoutua liikaa mihinkään harrastukseen, koska se on tavallaan vienyt harrastamisen ilon. 

Yläasteen jälkeen en oikeastaan ole harrastanut mitään liikuntaa. Tai joskus innostuin lenkkeilemään, uimaan tai pyöräilemään, mutta nekin lopahtivat nopeasti. Siinä siis ensimmäinen syy painon kertymiseen ja etenkin tähän surkeaan yleiskuntoon.

Pesäpallosta tykkään, sitä on joskus pelailtu huvikseen :)

Toinen syy on ehdottomasti ruoka, mikäs muukaan. Kukapa ei rakastaisi hyvää ruokaa? Minulla on aina ollut heikkous herkkuihin. Karkit, suklaa, suolaiset ja rasvaiset naposteltavat. Kaakao. Kun asuin kotona niin herkuttelu ei ollut ihan älytöntä. Herkkuja oli harvemmin ja muutoin syötiin ihan normaalia kotiruokaa. Tosin vihanneksia ja hedelmiä oli vähemmän, mutta en niitä ikinä ole vierastanut kuitenkaan. Viikkorahat meni usein karkkiin. Olen aina antanut liian helposti periksi mieliteoille, itsekuri minimissä.

Tästä se lähti sitten taas paino nousemaan! ps. toi pehko on järkky!!

Elämästä pitää nauttia. Ruoka on ollut aina se mikä on tuonut elämiseen nautintoa. Jos takana on paska päivä, niin suklaa kummasti piristää illalla mieltä. Syömiseen on helppo hukuttaa tunteensa.

Kliseisesti alettuani seurustelemaan painoni alkoi nousemaan. Se vähäinenkin liikunta jäi ja herkuttelu lisääntyi huomattavasti. Sen enempää ei tarvittukaan ja hupskeikkaa parissa vuodessa paino nousi miltei 20 kiloa. Aika ajoin sitä toivoo että olisi ollut enemmän järkeä päässä, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Seurustelun alkuaikoina

Neljä tai viisi vuotta sitten sain tarpeekseni. Siltä istumalta lähdin lenkille ja liityin keventäjiin. Pudotin alle kolmessa kuukaudessa 10 kiloa. En kuitenkaan tehnyt sitä oikein, vaan halusin koko homman nopeasti alta pois. Jos jonain päivänä en lähtenyt lenkille, syyllisyydentunne oli valtava. Söin vain kaksi kolmasosaa päivän tarvittavista kaloreista ja vääränlaista ruokaa. Meni ehkä vuosi niin olin takaisin ja ylikin painon mistä lähdin.

Laihdutusurakan jälkeen 

Luonne, luonteenpiirteet on kolmas syy lihomiseen. Heikko itsekuri, laiskuus, mukavuudenhalu. En vain ymmärtänyt, miksi kiusata itseään vastustamalla mielitekoja. Jos haluan syödä suklaata, miksi en söisi? Jos tänään haluan syödä kunnon annoksen rasvaista pizzaa, miksi tyytyisin muuhun? Kyllä sitä sisimmässään tiesi, mutta ei välittänyt. Ehkä en välittänyt itsestäni tarpeeksi, en jaksanut panostaa omaan hyvinvointiini. En ole mikään vahva ihminen, vaan heikko ja herkkä. Tarvitsen jonkun potkimaan persuksille ja latelemaan ohjeet.

Raskauden aikana kiloja kertyi 14, jotka kaikki kuitenkin lähtivät puolessa vuodessa synnytyksen jälkeen. Siitä olenkin onnellinen, minun ei tarvinnut tiputtamalla tiputtaa niitä kiloja vaan imetys teki tehtävänsä. Toki kroppa muuttui, eikä kyllä parempaan suuntaan. Mutta sellainen hinta on lapsesta maksettava :)

Masu <3

Viime laihdutuksen jälkeen olen kauan siis etsinyt motivaatiota uuteen yritykseen, tällä kertaa oikealla tavalla. Alan oppia motivoimaan ja kannustamaan itseäni. Tunnen, että ollaan matkalla kohti pysyvämpää elämänmuutosta. Näiden muutaman viikon aikana ajatusmaailmani on alkanut muuttumaan ja itseluottamukseni on noususuuntainen. Paljon on töitä vielä tehtävänä, niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta prosessi on kuitenkin jo alkanut. Kirjoittaessani tätä huomaan jo kuinka eri tavalla suhtaudun liikuntaan ja ruokaan. Ja itseeni.

Vain taivas on rajana!

Liikkumisen iloa

Tällä kertaa taas vähän kuvia meidän apinasta, jonka kanssa ollaan ulkoiltu ahkerasti ihanilla ilmoilla. Nyt on menossa liikkumisen vaihe kun kokeillaan vähän mihin kaikkeen nuo raajat ja koordinaatiokyky riittää :) 

Ryömiminen on tullut taas muotiin! Yksi päivä poika ryömi menemään hirveän kikatuksen kanssa :D

Aina yhtä jännää nousta seisomaan. "Kato äiti, ilman käsiä!"

"Hoooh ku tää syöminen on tylsäää.."

Sellaista tällä kertaa :) Vappu oli ja meni, ei juhlistettu mitenkään. Poika meni eilen yöhoitoon mammalle ja paapalle, itse vietin iltapäivän salilla ja käytiin miehen kanssa leffassa. Josko huomenna keksisi jotain kivaa tekemistä koko perheelle :) Aurinkoista viikonloppua!